BUT FIRST COFFEE

Aamu alkaa kahvilla. Aina. Näin maanantaisin ei taida edes yksi kuppi riittää, joten parempi puhua parista mukista. Parasta se on tietenkin nautittuna kauniista kupeista - kaikessa rauhassa. Useimmiten se on kuitenkin aamuhälinässä, juostuna nautittu takeaway-mukillinen suodatinkahvia. Pois ovat jääneet kaikenmaailman lattet ja macciatot - perus musta kahvi puhuttelee. Sellainen jota me suomalaiset ollaan varmasti jo äidinmaidon mukana juotu. Pitäisikö vielä heittää sokeripala suuhun ja ryystää suoraan tassin reunasta, kuten mummu rakas aikoinaan. 

Sen verran olen itseäni alkanut lellimään, että haen aamuisen kahvini paikoista, joista saa oikeasti todella hyvää kahvia, joissa arvostetaan kahvin tekoon tarvittavaa taitoa ja parasta mahdollista raaka-ainetta (No offense to Juhla Mokka, sitä kyllä kuluu kotona edelleen). Tällä hetkellä suosikkipaikkojani kahviloista ovat Brooklyn Cafe Viiskulmassa ja Kaffecentralen Korkevuorenkadulla. Ja jos oikein haluaa herkutella, niin koittakaapas Brooklyn Bakeryn cupcakeseja kahvin kera, slurps... 

Seuraava askel on hankkia myös kotiin kunnon kahvimylly ja tuoreita kahvipapuja, joten sielläkin tähtäys astetta parempiin kahvihetkiin ja viikon aloituksiin.

Energistä viikkoa.

-M 

ONNEA ISI

Isi, Iskä, Isä, Faija, Pappa, Vaari, Tuffa, Taata... Rakkaalla ihmisellä on monta nimeä. Omaa isää en tänä isänpäivänä päässyt livenä halailemaan mutta onneksi nykytekniikka mahdollistaa näköyhteyden. Skypettelimme hyvän tovin koko perheen kesken, löhöilimme kotosalla ja söimme masut täyteen jätskiä ja kermavaahtoa. Parhautta. Onnea kaikille isille, etenkin omalle! 

-M

Finding Inspiration

Aika on kulunut hujauksessa, kuten jokainen välillä huomaa. Syksy on ollut poikkeuksellisen väsyttävä, eikä mistään isommasta syystä. Olen vain pimeyden ja kylmyyden lisäännyttyä kaivautunut syvälle poteroon ja kerännyt vararengasta sohvannurkassa (= jokavuotinen ilmiö, jonka ei pitäisi enää yllättää tässä vaiheessa elämää). Valon katoamisen myötä ei myöskään kameraan tarttuminen ole yhtä innostavaa. Sinänsä sääli kyllä, että niinkin kiva kapistus on toiminut pöydällä lähinnä pölynkerääjänä viimeiset pari kuukautta. Kaverina ja osasyyllisenä vetäytymiseeni on eittämättä myös tuo päättymätöntä videovirtaa tarjoava palvelu nimeltä Netflix. Damn you Homeland ja Claire Danes väpättävine alahuulineen, jotka olette syösseet minut täydeksi sohvaperunaksi. Jos olisin karhu, voisi sanoa että olen valmistautunut talviunille. Aika houkutteleva ajatus kieltämättä...

Nyt olen päättänyt kuitenkin herätä, tai ainakin yrittää. Ja jos ei blogin muodossa, niin ainakin tuo liikkumisen ilo on jälleen hakusessa. Yoogaia tilaus on siis uusittu ja arsenaali vitamiineja odottaa korkkaamista. Kotona asusteleva pieni pesue pitää minut kyllä jonkinlaisessa vireessä mutta parampaankin voisi tähdätä.  Hyvä silti muistaa, että vireystasot vaihtelevat kausittain ja niitäkin pitää silloin kuunnella. Eli sohvannurkkaa ei pidä väheksyä, se on toisinaan se ainoa oikea paikka.

Kuvat muistuttavat kesän ihanista päivistä ja auringosta, joka tuonne taivaalle aina aika ajoin edelleen onneksi ilmaantuu. Vielä kun saisi saman elämää halailevan voiman ja innostuksen tunteen käsivarsiin, niin johan olisi tämä pieni osa maailmaa mallillaan.

En viitsi sanoa, että stay tuned, se olisi ensinnäkin aika ontuva ilmaus ja toisekseen en osaa sanoa onko mitään jännittävää seurattavaa tuloillaan. Omassa elämässä kyllä osaset taas liikahtelevat ja suuntimat näyttävät, että eteenpäin mennään.

Eli ei mitään uutta ihmeelllista auringon alla, halusin lähinnä sanoa että moi, hengissä ollaan! 

-M

Saa nähdä kumpi tänään vetää muuten pidemmän korren, Yoogaia vai Netflix, veikkauksia voi esittää... haahaa, eikös huomenna ole kuitenkin uusi päivä ja tämä kirjoitus jo osoitus heräämisestä.