Tovi sitten ensi kertaa jäälle pääsi yksi innokas pieni ihminen eikä toinen hieman isompi muutamaa harjoituskertaa enemmän kokemusta omistanut. Ihana seurata tuota oppimisen riemua ja ihmetellä sitä tahdonvoimaa, jolla sadannen pyllähdyksen jälkeen noustiin sitkeästi ylös aina vain uudestaan. Tästä pitäisi ehdottomasti ottaa oppia. Pienempi totesi vain iloisesti virnistäen, että "äiti onpas hassut kengät" ja taas vedetiin makaronijalkaista miestä perässä. Sydänhän siinä suli ja selkä kramppasi.
Ja niiiin kuin kevättä jo odottelenkin, niin kyllä sitä tilalle vielä kunnon pakkaset ottaisi, jotta pääsisi jäälle edes kerran vielä. Voi jösses tuota harmautta, sohjoa ja räpäskää. Into harjoittelun jatkamiseen on kova ja sain minäkin tästä inspiroituneena kaivettua kätköistä vanhat kaunot esille. Pientä teroitusta vaille valmiit varsin tuliterät yksilöt. Katsotaan miltä näyttää luistelu, öh, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja olenko yhtä sinnikäs nousemaan ylös takapuoleltani, pudotus on kyllä huomattavasti korkeammalta...
-M
No comments:
Post a Comment